Railo oli ihana! Pidin kirjasta kovasti, sillä siinä käsiteltiin itselleni erittäin läheisiä teemoja aina elämäntapavalinnoista vanhemmuuteen. Railo sai minut valvomaan ihan liian myöhään ja lukemaan koko kirjan yhden vuorokauden sisällä. Se sai minut myös haikailemaan maalaisidylliin ja iloitsemaan siitä, että minulla on pieni, ihana tytär. Oli ihana lukea kuvausta siitä, kuinka päähenkilö Inka rakentaa itselleen ja tyttärelleen kodin maaseudulle paikkaan, johon hänellä itsellään ei ole entuudestaan siteitä ja kuinka hän pikkuhiljaa rakastuu hiljaisuuteen, karjalaiseen luontoon ja jopa pohjois-karjalaiseen sielunmaisemaan.
Inkan mies Teppo toimii mielestäni tarinassa peilinä, jonka kautta tarkastellaan vastakohtien avulla Inkan arvoja, ajatuksia ja valintoja. Inka vaikuttaa ihmiseltä, joka on lapsuudestaan saakka etsinyt kotia ja löytää sen lopulta syrjäisestä Pohjois-Karjalasta, jossa kodin tekevät vanha talo, tila ympärillä, aidot ihmiset sekä tietenkin Inkan tytär Kukka. Inka on syntynyt ja kasvanut kaupungissa ja löytää oman paikkansa varsin yllättävällä tavalla. Oikeastaan tarinan pääosaa näytteleekin maaseutu Karjalan kunnailla ja tarinan eri henkilöiden suhde tähän ympäristöön. Tämä vahvisti taas uskoani siitä, että onnellisuuteen kuuluu oma talo, oma piha, luonto ympärillä, merkitykselliset kirjat ja ihmiset, pataruoat ja leipominen sekä joulukoristeiden askartelu oman tyttären kanssa. Toisin kuin Toisen taivaan alla, Railo sopisi hyvin omaan kirjahyllyyni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti